KEPO

PDF-tiedostoKepo2006.pdf (3.2 MB)
Oheisena Etelä-Pohjanmaan Ekonomien isännöimän KEPO 2006 -tapahtuman esite nimeltään Valakiavviri.

Mikä ihmeen Kepo?

 

Kepo on lyhenne huomattavasti pitemmästä alkuperäisilmaisusta: 'Vähintään Kerran Poltettujen Kaupunkien Lupi'. Kysymyksessä on pohjoissuomalaisten Vaasan kauppakorkeakoulussa 1970-luvulla opiskelleiden ekonomien perustama yhteydenpito- ja yhteistyölupi, johon alunperin lähtivät mukaan Vaasan, Oulun, Lapin ja Kainuun ekonomiyhdistykset.

Lupin perustamisen takana oli pyrkimys lieventää sitä suurta tuskaa, minkä hyvistä opiskeluaikaisista ystävistä eroaminen opiskelun päätyttyä aiheutti. Lupille oli siis olemassa 'selkeä sosiaalinen tilaus'.

Lupiin pääsyn edellytykseksi määriteltiin alunperin, että jäsenyhdistyksen kotikaupungin täytyy olla paitsi sijainniltaan pohjoinen, myös historiansa aikana vähintään kerran joko vahingossa palanut tai tahallaan poltettu. Vaasa, Oulu, Rovaniemi ja Kajaani täyttivät ehdot helposti. Ongelmia aiheutti Seinäjoki.

Lupissa havaittiin nimittäin jo aikaisessa vaiheessa, että Etelä-Pohjanmaan Ekonomit ovat mukavaa väkeä sillä harmittavalla puutteella, ettei keskustaajama täyttänyt lupin toista perusehtoa (=>palanut tai poltettu). Niinpä eteläpohojolaaset otettiin lupiin mukaan aluksi vain ulkojäseninä, mikä aiheutti vuosien varrella paljon närää ja eteläpohojolaaseen tapaan tietty käsirysyä. Vakavammilta henkilövahingoilta vältyttiin vain nipin napin.

Lupin täysjäsenyys seinäjokisille myönnettiin lopulta 90-luvulla ja silloin muiden, jo poltettujen kaupunkien lupilaisia miellytti erityisesti seinäjokisten lupaus tehdä parhaansa kotitaajamansa pikaisen palamisen edistämiseksi. Näin hyvälle asialle annettiin heti kokeneempien yhdistysten täysi tuki ja asiassa onkin sittemmin eteläpohjalaisia mentoroitu uutterasti. Palamattomuuden puutetta on vuosien varrella yritetty poistaa esim. lahjoittamalla Seinäjoen suuntaan lukuisia erityyppisiä sytytysneuvoja tulitikuista bensiinikanistereihin. Tulokset ovat olleet valitettavan laihoja. Paikallisten mukaan lupaavia yrityksiä on kuitenkin tehty. Terveisiä vaan Seinäjoen suunnalle ja jatkakaa paloharjoituksia!

Lupi kokoontui ensimmäisen kerran Vaasassa v. 1980. Kokoontumisia oli alkuvuosina jopa kaksi kertaa vuodessa, mutta pian havaittiin, että frekvenssi oli aivan liian suuri. Jo aikaisessa vaiheessa kokoontumisten määräksi vakiintuikin yksi vuodessa.

Kepo-tilaisuudet on alusta saakka järjestetty vuorotteluperiaatteella eri yhdistysten kotiseuduilla. Yhdistykset kilvoittelevat keskenään näiden 2-päiväisten tilaisuuksien ohjelmatarjonnassa. Hyvin usein ohjelmiin sisältyy sekä businesta, että pleasurea - hyvässä sovussa keskenään, kuten ekonomihenkeen kuuluukin.

Kepo on kokenut vuosien saatossa paljon laajenemispaineita. Monet ovat vuosien varrella jäsenyysmahdollisuuksia tiedustelleet, mutta harvat valitut. Kriteerit ovat kovat. Kansainvälistyminen on ollut viime vuosien avaintermejä liiketalouden puolella ja niinpä myös Kepo otti muutama vuosi sitten aimo askeleen kansainvälistymistä kohden hyväksyessään Ekonomgillet Vaasan täysivaltaiseksi jäsenekseen. (Kyseessä on ruotsinkielisestä ekonomikoulutuksesta Vaasasta valmistuneiden ekonomien yhdistys.) Maljapuheisiin on tämän merkkitapahtuman jälkeen säännönmukaisesti liitetty komealta kalskahtava skål.

Kepo on vuosittaisine viikonlopputapaamisineen oivallinen tapa tutustua sekä oman yhdistyksen, että naapuriklubien kollegoihin. Vasta viime vuosina on esimerkiksi yrityselämän puolella ryhdytty puhumaan 'uutena asiana' siitä, mitä kepolaiset ovat harrastaneet jo yli 20 vuotta: verkostoitumisesta.

Kepo ei ole missään tapauksessa sisäänlämpiävä tai suljettu lupi. Sitä ei voi kiistää, etteikö Kepossa ole paljon vakituisia kävijöitä, mutta ensikertalaiset tulijat ovat aina lämpimästi tervetulleita mukaan. Onpa Kepoon hyväksytty vierailemaan muutaman kerran (anomuksesta) myös ulkopuolisten yhdistysten edustajia. Esimerkiksi turkulaisia ja kuopiolaisia on ollut toistuvasti vieraanamme. Usein ovat myös liittomme pääkonttorin edustajat tuoneet tilaisuuksiin tervehdyksensä.

Matti Marttila, Oulun ekonomit 2003